(Artikkelia mukaillen Trainer4You 10.9.2015, kirjoittaja: Riku Aalto)

Pekka Rinteen tie kirkkaimmalle huipulle ei ole ollut helppo. Nöyrä, mutta kunnianhimoinen harjoittelu on tehnyt Rinteestä yhden maailman parhaista jääkiekkomaalivahdeista – ja miehen kehitys jatkuu edelleen.

Rinne luottaa nyt kesällä 2016 kolmatta vuotta Prässin valmennukseen ja on Jussi Jokisen kanssa Prässin hockey-teamin yksi kirkkaimpia tähtiä.

Pekka Rinne on todellinen supertähti. Mies on ollut kolmesti ehdolla maailman kovimman jääkiekkoliigan, NHL:n, parhaaksi maalivahdiksi. Kaudella 2011–2012 NHL.com arvioi Rinteen parhaaksi maalivahdiksi, ja samalla kaudella mies rikkoi seuransa Nashville Predatorsin kaikkien aikojen nollapeliennätyksen, pelaamalla 22 nollapeliä. Miehen arvosta seuralleen kertoo myös se, että Predators halusi kiinnittää hänet kerralla seitsemäksi vuodeksi, huikealla 49 miljoonan dollarin sopimuksella.

Vaikka kyse on kiistatta yhdestä maailman parhaista kiekkomaalivahdeista, ei Rinteen ura ole ollut pelkkää nousukiitoa. Hän ei muun muassa pelannut koskaan ikäluokkansa nuorisomaajoukkueissa ja Kärpissäkin oli tyytyminen luukkuvahdin paikkaan. Ehkä se, ettei mikään ole tullut ilman ponnistelua, on pitänyt jalat maassa ja muokannut Peksistä sellaisen kun hän luonteeltaan on: nöyrästi ihmisiin ja asioihin mutta kunnianhimoisesti harjoitteluun ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen suhtautuva supertähti.

Monipuolisuus loi vahvat pohjat

Pekka Rinne on Kempeleen poikia sekä Kiekko-Laserin kasvatteja. Lapsuudessaan Peksi pelasi jääkiekon lisäksi myös pesäpalloa. Jalkapallo, rullalätkä ja yleisurheilukin kuuluivat kesäajan harrasteisiin, mutta niitä Peksi ei kuitenkaan treenannut ohjatusti, vaan lähinnä kaveriporukassa hauskaa pitäen. Tuon kaveriporukan kanssa pidetään tiiviisti yhtä edelleenkin.

Rinne siirtyi Laserista Kärppiin vasta A-juniori-iässä. Hän tunsi olevansa moniin joukkuekavereihinsa nähden fyysisissä ominaisuuksissa selvästi jäljessä. Biologisessa kehityksessä Peksi oli myös kypsynyt hitaasti. Vasta A-juniori-ikään ajoittunut kasvupyrähdys teki liikkumisesta hitaampaa ja hallitsemattomampaa, joten nuorukainen päätti ottaa fyysisen kehittymisensä ja jääkiekon treenaamisen ihan tosissaan.

Usko itseesi – varsinkin jos joku muukin uskoo

”Tajusinkin vasta varsin myöhään mitä haluan ja ryhdyin panostamaan jääkiekkoon kunnolla vasta A-junnuissa”,

Peksi kertoo. ”Huomasin pian, että omalla työllä on valtava merkitys ja omat, pienet valinnat ovat ratkaisevia. En koskaan kuulunut ikäluokkani maajoukkueisiin ja Kärppien liigajoukkueessa olin selvänä kakkosmolarina”, Peksi muistelee.

”Silti Hillin Ari näki minussa jotain, jota en itse nähnyt ja valoi uskoa sekä kannusti ajattelemaan isosti. Sain tilaisuuteni ja pelasin kaksi peliä vuoden 2005 pleijareissa päästämättä maaliakaan. Silti se, että sain NHL-varauksen kauden päätteeksi ja Nashville Predators varasi minut oli minulle täydellinen yllätys”, Peksi kertoo kymmenen vuoden takaisista fiiliksistään.

”Tulos tulee ennen työtä vain sanakirjassa”

Helposti ei auennut paikka NHL-joukkueestakaan ja Peksi saikin uurastaa kolme kautta farmisarja AHL:ssä ennen kun sai ensimmäisen tilaisuutensa todistaa kykynsä NHL-pelissä helmikuussa 2005. Voittopelistä huolimatta ensimmäisten kolmen kauden saldo NHL-esiintymisiä oli ainoastaan kolme pelattua ottelua.

Läpimurto pelaavaksi ykkösvahdiksi tapahtui Rinteen tulokaskaudella 2008–2009. Kauteen mahtui seitsemän nollapeliä, joka oli seuran uusi ennätys. Kaudella 2010–2011 Rinne osoitti olevansa yksi maailman parhaista maalivahdeista. Hän pelasi kaiken kaikkiaan 64 ottelua 93 prosentin torjuntasaldolla. Kauteen mahtui kuusi nollapeliä ja maaleja hänen taakseen tehtiin vain reilun kahden päästetyn maalin keskiarvolla. Peksi olikin ehdolla runkosarjan parhaaksi maalivahdiksi, mutta jäi tällä kertaa äänestyksessä toiseksi.

Ennen kauden 2011–2012 alkua NHL.com arvioi kuitenkin Rinteen NHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Kauteen mahtui myös Predatorsin kaikkien aikojen nollapeliennätyksen rikkominen, 22 matsia ilman takaiskumaaleja. Mies oli myös toistamiseen ehdolla taalasarjan parhaaksi maalivahdiksi.

Hyväksy vastoinkäymiset – ja selätä ne!

Kesällä 2013 Rinne joutui kipeytyneen polven vuoksi leikkaukseen. Hän ei kuitenkaan selviytynyt pelkällä tähystyksellä, vaan polvi kipeytyi uudelleen ja Peksi palasi tositoimiin vasta maaliskuun alussa 2014. Hän kuntoutui kuitenkin pelaamaan MM-kisoihin, joissa Suomi sijoittui toiseksi ja Rinne valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kausi (2014–2015) sujui jälleen erinomaisesti, kun Peksi oli kaikissa maalivahtitilastoissa liigan kärkikastia ja hänet arvioitiin syyskauden parhaaksi maalivahdiksi NHL:ssä. Polvi kuitenkin vihoitteli loppukaudesta sen verran, että hän joutui jättämään NHL:n tähdistöottelun – jonne hänet valittiin ainoana suomalaisena – kokonaan väliin. Tsekissä pelatuissa MM-kisoissa Peksi valittiin tällä kertaa turnauksen parhaaksi maalivahdiksi, vaikka Suomen taival päättyikin tappioon isäntämaalle jo puolivälierävaiheessa.

Pidä iso maali mielessäsi, joka ikinen päivä!

Pekka Rinne on isoksi maalivahdiksi yllättävän nopea ja monipuolinen. Silti hän kokee ensisijaiseksi kehityskohteekseen juuri nopeuden sekä jalkojen voimantuoton. Niissä ominaisuuksissa on kuitenkin menty viime vuosina, hänen fyysisen valmentajansa Trainer4You Personal trainer Sami Alalaurin ja Katja Kukkulan johdolla, hyvin eteenpäin.

”Maalivahdin tulee olla pärjätäkseen nykykiekossa urheilullinen ja huippukunnossa”, Rinne kertoo. Hänen treeninsä eivät painotukaan pelkkään tennispallon koppeiluun ja venyttelyyn, vaan Peksi toteuttaa samat monipuoliset fysiikkatreenit kuin kenttäpelaajatkin. ”Menestyäkseen maalivahdin on oltava atleettinen huippu-urheilija, joka ajattelee isosti, eli haluaa mennä jatkuvasi eteenpäin kohti tavoitettaan.”

”On ymmärrettävä myös urheilijan elämän pienten yksityiskohtien, kuten ravinnon sekä unen merkitys”, hän täydentää. Nashvillessa pelaajille pidetäänkin paljon luentoja treenaamisen, ravitsemuksen sekä palautumisen merkityksestä. Joukkueella on palkkalistoillaan oma fyysinen valmentaja, ravitsemusterapeutti, psykologi ja hierojia, joiden lisäksi välillä käytetään ulkopuolisia puhujia pelaajien tieto-taidon lisäämiseen. Silti kesäajan harjoittelusta vastaa jokaisen pelaajan kohdalla oma fysiikkavalmentaja tai tiimi, jolta urheilija saa apua myös ravitsemukseen, henkiseen valmennukseen, lajitaitoharjoitteluun sekä tarvittaessa myös vaivan tai vamman kuntouttamiseen. Peksin kohdalla kokonaisuudesta vastaa toista kesää juuri Alalauri ja Kukkula tiimeineen.

 

Pekka Rinne

Hyvästä parhaaksi – hitaasti kiiruhtamalla

Vaikka Peksi ei kuulunut nuoruusvuosinaan maamme lahjakkaimpiin juniorilupauksiin, oli into pelaamiseen sekä muuhun urheiluun kova. Matkaa kotoa Kempeleen keskustaan kertyi yhteen suuntaan noin seitsemän kilometriä, joka poljettiin aina joku väline kainalossa. Pekka sai kotoaan hyvät eväät menestymiseen. Molemmat vanhemmat olivat liikunnallisia, vaikka eivät olleetkaan harrastaneet koskaan varsinaista kilpaurheilua. He eivät painostaneet, mutta eivät myöskään jarrutelleet poikaansa päätöksiä urheilu-uransa suhteen.

Peksi kokeekin parhaan lopputuloksen syntyvän silloin, kun motiivi treenaamiseen syntyy hauskuuden kautta. Pelaamisesta ja treenaamisesta on tehtävä itselleen mukavampi juttu kuin pleikkarista. Tässä Pekka näkee kavereiden merkityksen tärkeänä, vaikka loppujen lopuksi kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle itsestä. Menestymiseen tarvitaan myös rutkasti onnea sekä hyviä tukijoukkoja, kuten valmentajia. ”On tärkeää pyrkiä tekemään oikeita valintoja jo junnuna, vaikka nuoren pitää kuitenkin saada olla nuori”, tähtimaalivahti painottaa.

”Myös se, että harrastaa monipuolisesti useita eri lajeja antaa hyvät valmiudet pärjäämiseen. Monipuolisuus ja hauskuus ovat menestymisen kulmakiviä, joita tavoitteellisuus sekä pitkäjänteisyys kirkastavat. Homma onkin tasapainottelua pitkäjänteisyyden ja hetkessä elämisen välillä. On oltava tavoitteellinen, mutta nautittava todella siitä mitä tekee”, Peksi kuvailee menestymisen reseptiään.

”Lite bättre”, aina pikkuisen paremmin

Vaikka juniorina Pekkaa eivät juuri oheistreenit napanneet, vaan hän olisi mieluummin ollut koko ajan pelaamassa jotakin, on mies kasvanut vuosien mittaan tinkimättömäksi harjoittelijaksi ja todelliseksi atleetiksi. ”Se, että pystyn pelaamaan korkealla tasolla, lähtee täysin kesäharjoittelusta. En pysyisi ehjänä pitkää ja raskasta kautta, jos en tekisi kaikkia asioita niin huolellisesti kun kykenen. Se antaa myös varaslähdön kauteen ja lisää tervettä itseluottamusta. Runkosarjan otteluruuhka ja pelattavat 82 matsia edellyttävät myös ymmärrystä palautumisesta sekä huoltavista harjoitteista”, Peksi kertoo.

”Erot joukkueiden ja pelaajien välillä ovat pienet, joten täytyy koko ajan miettiä, millä voisi tehdä pesäeroa muihin ja miten voisi kehittää itseään vieläkin paremmaksi. Fyysisen treenaamisen lisäksi harjoitan esimerkiksi reaktiokykyäni valokennoilla, joiden antamiin, laukaisusektorin ulkopuolisiin ärsykkeisiin pyrin reagoimaan mahdollisimman nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti.”

Rinne kertoo pelanneensa maailman parhaiden kiekkoilijoiden kanssa MM-kisoissa ja All Stars -otteluissa. ”On ollut inspiroivaa nähdä, kuinka rautaisia ammattilaisia parhaat pelaajat ovat. He ovat poikkeuksetta huippukuntoisia urheilijoita, jotka ymmärtävät pienten yksityiskohtien merkityksen. Silti he nauttivat pelaamisesta ja heitä yhdistää kova tahto kehittyä vieläkin paremmiksi rakastamassaan lajissa.”

Juuri tuo sama intohimo ja halu mennä eteenpäin tekevät Peksissäkin minuun vaikutuksen. Kun se vielä yhdistyy äärimmäisen nöyrään, miellyttävään ja muut huomioivaan persoonaan, ei tämän tapaamisen jälkeen tarvitse enää arpoa kuka on suurin urheilijaidolini.

Personal trainer Sami Alalaurin ja Katja Kukkulan kuvaus Peksistä valmennettavana

”Pekka Rinteen suhtautumista harjoitukseen kuvaa hyvin kahden aikaisemman kesän ensimmäinen treeni, jotka molemmat ovat päätyneet siihen, että Peksi on ollut lievästi sanottuna huonovointinen”, Alalauri ja Kukkula kertovat.

 

”Peksin treeniasenteessa on vain yksi vaihde ja se on täysillä tekeminen sekä keskittyminen olennaiseen. Jos hän joutuu jostakin syystä jättämään harjoituksen väliin, jota tapahtuu äärimmäisen harvoin, potee mies siitä syvää katumusta. Hän on urheilija, joka antaa kaikkensa treeneissä ja työpaikallaan tolppien välissä”, Sami ja Katja jatkavat. ”Hän ei jäätreeneissä päästä yhtään helppoa laukausta taakseen, vaan haluaa ottaa jokaisen kiekon kiinni, oli sitten vastassa Kemppaisen Joonaksen kauhea pommi tai allekirjoittaneen huomattavasti lepsumpi laukaus. Hän haluaa tehdä joka päivä asiat paremmin ja kehittyä maksimaalisesti”, Alalauri ja Kukkula kehuvat suojattiaan.

”Peksin tunnollisuus ei päde ainoastaan treeneihin, vaan hän elää myös treenien ulkopuolella kuten ammattiurheilija. Hän keskittyy ravitsemukseen ja sen suunnitteluun esimerkillisesti ja koostaa sen ohjeiden mukaan. Isona miehenä hänen kulutuksensa on kovina treenipäivinä jopa 5000–6000 kcal luokkaa, eikä sen kokoaminen puhtaista ja laadukkaista energianlähteistä onnistu ilman suunnittelua”, Katja täydentää.

”Valmentajina meidän on pohdittava harjoittelun rytmittämistä ja valmennettavan sietokykyä ottaa vastaan treeniä, sillä Peksi on aina treeneissä täysillä mukana. Ohjelmoinnissa onkin oltava tarkkana, ettei kuormitus kasva liian kovaksi. Muutamana kesänä Peksi on saavuttanut harjoittelussaan huimia harppauksia. Hän pomppasikin edellisen kesän jälkeen koko joukkueen fyysisissä testeissä kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi, mikä on maalivahdille todella kova suoritus”, Sami ja Katja kertovat yhteisistä onnistumisista.

”Vaikka Peksi on valmennettavana lähes täydellinen, emme silti ensimmäiseksi nostaisi esille hänen kykyjään urheilijana. Hän on ihmisenä poikkeuksellisen ystävällinen, lämmin, läsnä oleva sekä aina hyvän tuulinen.

Hänen merkityksensä Jokisen Jussin kanssa koko harjoitusryhmällemme on todella suuri. Peksi onkin henkilönä todella iso ihminen, eikä nyt puhuta hänen fyysisistä raameistaan”, Sami ja Katja päättävät hymyillen.